3. Reitari

Rosa Liksomin Reitari kertoo Reidar Särestöniemen  eli Reitarin tarinan. Reitarihan oli sodan jälkeisten vuosikymmenten tunneituin lappalainen taiteilija. Liksomin kirjan tyylilajina on fantastinen karnevalismi ja se on kirjoitettu Lapin murteella. Lapiksi pelkääminen on pölkäämistä ja hullut lienevät pörröjä.

Kirjassa on useita kertojia Reitarin lisäksi. Äiti Alma kertoo lappilaisten ankarasta elämästä, naiivista uskonnosta, ja Reitarin omituisista tavoista (hän muun muassa pölkäsi talvea niin ettei juuri sängystä noussut ennen jäiden lähtöä). Reitarin veljet kertovat omalta kannaltaan. Tärkein kertoja on kuitenkin Kuljujätkä, joka ilmeisesti on normaalin kaikkitietävän kertojan sijaisena.

Kirja etenee kronologisesti Reitarin vanhempien tapaamisesta Reitarin aikuisuuteen, vanhempien kuolemaan ja Reitarin yksinäisyyteen. Elämänsä aikana Reitari ehtii moneen: opiskelemaan Helsingissä ja Leningradissa, maalaamaan sata tai pari sataa taulua valmiiksi hetkessä aina kun rahat alkavat käydä vähiin (ja usein ne käyvät, koska Reitari on kova poika juhlimaan, ajamaan taksilla ja lentämään lentokoneella sinne tänne), kuskaamaan Timo K. Mukkaan ja Kalervo Palsaa mukanaan ties minne, polttamaan ainakin pari ateljeetaan, saunomaan Kekkosen kanssa. Reitarilla menee hyvin kunnes äiti kuolee ja osa palvelijoista ja veljistäkin muuttaa pois. Sitten tulee suru.

Mutta ennen surua Reitari järjestää raamatulliset bileet. Bileet kestävät 6 päivää. Viinaa juovat kaikki mahdottomasti, nuotioon heitetään halkojen lisäksi vällyt ja viltit, pakkasessa peuhataan ilman vaatteita ja nussitaan minkä vaan keritään. Lopuksi sitten on aika polttaa ateljee.

Reitarin hahmossa on paljon samaa kuin Salaman kirjoissa esiintyvässä alter egossa. Ollaan niin rehvakkaita, juodaan, läträtään, naidaan ja riidellään. Sitten taas kadutaan, kuntoillaan, maalataan/kirjoitetaan, ja kaivataaan äitiä. Aika ressukoita. Me suomalaiset miehet.

Luettu 16.-17.1.2009, omistaja Kaupunginkirjasto