Mutta kun ei muuta osaa, niin painia pitää. Vaikka sitten välillä sydän prakaa ja lääkäri kieltää. Sehän ei kovia jätkiä epätoivoisia estä, hidastaa vain.
Että silleensä. Ei siis mitään uutta tarinaa.
Painikohtaukset ovat myös hyvin tehtyjä ja vastenmielisiä. Veri lentää ja virtaa. Välillä oli suljettava silmät tai ainakin otettava silmälasit pois.
Elokuvasta on kohuttu paljon eri lehdissä. On kerrottu, että pääosaa esittävä Mickey Rourke oli itsekin välillä pohjalla. Nyrkkeilyura ei tuonut mammonaa, vaimot vaihtuivat ja asuntonakin oli ei nyt sentään asuntovaunu vaan kaksio. Onhan semmoinen ihan luokatonta USA:ssa. Kartano sitä olla pitää.
Tämä hehkutus Rourkesta sotkee koko elokuvan. Rourken esittämä kehäraakki ei ole uskottava, koska Rourken ja päähenkilön tarinat menevät keskenään sekaisin. Rourke kyllä esittää väsynyttä ja lyttyynlyötyä miestä hyvin ja puuskuttaa kuin rikkinäinen veturi.
Jos tarinaa ei katso kertomuksena painijasta ja hänen kamppailustaan ikääntymistä vastaan, sen voi nähdä kuvauksena köyhyydestä ja sen aiheuttamista nöyryytyksistä. Sekä painija että hänen ystävänsä ikääntyvä strippari ovat ilmeisen köyhiä, ostavat tavaransa käytettyjen tavaroitten kaupoista, ajavat ikivanhoilla autoilla. Viihde ei elätä saati rikastuta tekijöitään vaan areenoitten omistajia. Epätoivo kasvaa iän mukana. Saapa nähdä millaista epätoivoa ja nöyryytyksiä talouden lama (joka kestänee pitkään) aiheuttaa: kuinka moni epätoivoinen jää kiertämään strippaustankoa ja roikkumaan köysissä.
Katsottu yksin Kinopalatsi 2 18.1.2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti