5. Jalat edellä

Reidar Palmgrenin kirja on kertomus siitä, miten käy kun ei pidä huolta perheestään vaan huoraa lettipäiden kanssa eikä edes saa hoidettua töitään. Huonosti käy. Lapsille käypi kalpaten, vaimo jättää, asiakkaat pettävät eikä rakastajatarkaaan halua enää tavata.

Mielihän siinä järkkyy ja tulee kiusattua viattomia elektroniikkakauppiaita.

Että semmoista. Kirja on enemmänkin elokuvakäsikirjoitus kuin romaani. Se ei kerro mitään uutta eikä valaisevaan elämästä eikä ihmisyydestä eikä maailmasta. Tarina on tuttu. Toki tarina on sujuvasti kerrottu.

Päähenkilö Risto (juristi) on kuin suoraan Hotakaisen romaaneista. Ressukka, joka ei osaa pitää asioitaan järjestyksessä vaan painaa ympäriinsä munaohjauksella ja harmittelee että kohta tulee pieru. Suomalaisessa veijariromaaniperinteessähän on tapana kertoa lukijalle tarkasti päähenkilöiden ruumiintoiminnoista. Erityisesti ruuansulatuksen osalta. En ymmärrä miksi. Pieru pyrkiminen ilmoille ei kuvaa ketään eikä kerro mistään mitään.

Onneksi kirja ei ole paksu eikä siitä ihan jokaista sivua tarvitse edes lukea. Osa tarinasta ja kerronnasta kun on niin ennalta-arvattavaa.

Luettu 18.1.2009

Omistaja Kaupunginkirjasto.

Otava, 951-1-17192-5